Hämmentävää uutisointia

Ruokatunnilla tulee lueskeltua Kauppalehteä. Puukaupassa ja metsäpolitiikassa on monta osapuolta ja osallistujaa, kuka saa viestinsä parhaiten perille ja miten media uutisoinnissa ja tiedonvälityksessä onnistuu. Mitä kenenkin lehden lukijan ja tv:n katsojan ajatuksissa liikkuu? Miten ne ajatukset siirtyvät toiminnaksi, ja millaiseksi toiminnaksi.
Eilen 14.5. Kauppalehdessä luki "Sahoja uhkaa tukkipula. Sahoilla riittää tukkipuuta keskimäärin kesälomiin asti."
Tänään 15.5. Kauppalehdessä "Puukauppa romahti. Syynä teollisuuden ostojen romahdukseen ovat runsaat varastot ja tehtaiden seisokit".
Kumpikin oikein ja totta varmaankin. Mutta kun asia ei ole näin yksinkertainen: on tukkipuuta ja on kuitupuuta - ei vain 'puuta'. On sahoja ja on muuta puuta käyttävää teollisuutta.
On säännöllisesti puuta myyviä puunmyyjiä ja satunnaisesti puuta myyviä, sekä myös kokonaan puuta myymättömiä metsänomistajia.
Poliitikotkaan eivät taannoin osanneet määritellä kuka on metsätalousyrittäjä ja kunnollinen verouudistus jäi tekemättä. Nyt on alussa projekti, jolla pyritään metsätilojen koon kasvattamiseen ja muuhun hyvään. Toivotaan että sillä päästään eteenpäin. Metsänomistajilla ja metsäteollisuudella on kummallakin omat tavoitteensa ja minun käsittääkseni ne eivät aina välttämättä ole vastakkaisia toisilleen: meillä voi olla yhteisiä tavoitteita ja voimme hyötyä joistain jutuista kumpikin tahollamme. Ilman teollisuutta me ei saada puuta kaupaksi ja Suomessa teollisuuden raaka-aine on tullut pääosin yksityismetsistä.