Elokuinen sadepäivä kirjoituspöydän ääressä

Nettisivujen sisältö syytä tarkistaa sekä päivittää havuhinnasto tälle vuodelle. Kasvukausi alkaa kääntyä lopuilleen ja sadonkorjuun aika käsillä.

Metsän puolella on tämän vuoden leimikko jo hakattu.

Joulukuuset on leikattu ja samalla inventoitu tänä vuonna myyntiin kelpaavat. Omilla tiluksilla on edelleen välivuosi tukkumyynnissä. Yksittäisiä puita löytyy. Harmittavasti osa sopivankokoisista ja -muotoisista on saanut sienitaudeista neulasiinsa vikuutusta. Kantapään kautta tuli taas kertauksena että joulukuusiviljelmä pitäisi olla ilmava. Peltojakaan ei kannata istuttaa metsänreunoja pitkin.

Kuukauden päästä taitaa jo kanervat saapua puutarhamyymälöihin ja havunippujen kysyntä vilkastuu. Leikkohavun kerääminen ja säilyminen ei nykyilmastossa oikein osu yksiin sen kanervasesongin kanssa. Pyhäinpäivään eli maraskuun alkuun mennessä on kysyntähuippu jo ohi. Havuköynnökset voi ripustaa kuisteille ja parvekkeille jo marraskuun alkupuolella. Ne säilyttää neulasensa ulkona alkutalven viileydessä kyllä aina kevättalveen asti. Jos köynnökseen asentaa valot, niistä on eniten iloa marras-joulukuun pimeydessä. Valosaasteen vähentämiseksi valosarjalle kannattaa hankkia pistorasiaan ajastin, keskipäivällä ja yöllä valojen polttaminen lienee turhaa?

Yksityisyrittäjänä olemisen eduista voi nyt nauttia osallistumalla kursseille ja tapahtumiin oman kalenterin mukaan. Vapaapäivien tai lomapäivien pyytämiseen/pitämiseen ei ole enää tarvetta. Luken toimipisteessä Kaarinassa oli maanantaina havupuiden varttamiskurssi. Osallistujina oli muutama Joulupuuseuran jäsen ja Luonnonvarakeskuksen väkeä ja taimistoviljelijätkin oli edustettuna.Varttaminen on yksi keino saada monistettua hyvänmuotoisia puita. Jos luonnosta tai viljelmältä löytyy mieleinen puu, siitä saa taimimateriaalia ottamalla vartteita. Varttamisella saa emopuun klooneja, siemenestä kasvattamalla uuden yksilön perimä on aina sattuman kauppaa. Ei varttamallakaan lopputulos ole satavarma. Kasvupaikan ja perustaimen juuriston vaikutusta ei pysty ennakoimaan. Jos aihe kiinnostaa enemmän, mm. Luke (ent. Metla) on julkaissut youtube-videoita varttamisesta.

Havusesonki kuukauden päässä

Ennätysmäisen lämmin syyskuu ei ole havujen sadonkorjuulle vielä sopivaa keliä, ellei sattuisi olemaan pakastehalli käytössä.
Malleja ja lehtijuttuja varten ollaan aikaisin liikkeellä ja tein lähetyksen sen yhdeksän sortin havuista.
Havuviljelmän satoiäksi olen joskus jostain lukenut 10-40 vuotta. Nyt ensimmäistä kertaa hain v. 2000 istutetulta viljelmältä havuja traktorilla - tähän asti on riittänyt ostoskori tai kottikärryt. Hankin tälle syksylle myös vaakan ja merkkauslappuja. Niputustelineen olen saanut lahjaksi viime vuonna. Nostolaitteisiin kiinnitettävät trukkilavapiikit tilasin kesällä nettikaupasta ja trukkilavaan teki laidat oma poika. Muovilaatikoita hankin myös samalla kun kuusenpakkausverkkoa. Senssit alkaa siis olla kunnossa, tähän asti onkin ollut enemmän menopuolta kuin tulopuolta. Pikavoittoja näillä viljellyillä havuilla on turha kuvitella tekevänsä. Metsästä puuntuotannon sivutuotteena saa myös havua, mutta kovin pikaisesti ja helppoa rahaa ei sieltäkään ole saatavilla. Keräämisessä on kova työ. Investoinniksi tosin riittää sekatöörit ja pakkausvälineet.

Koulut alkaa ja joulukuuset on leikattu

Nyt kai voi sanoa että kesä on ohi, kun alkavalla viikolla viimeisetkin peruskoulut aloittavat lukuvuotensa. Tänä vuonna olikin poikkeuksellisen isoja eroja aloituspäivissä, ihan viikon verran. Tai sitten muisti on niin lyhyt, ettei muista edellisiä vuosia.

Joulukuusista on leikattu ja merkattu ne, joiden voisi kuvitella päätyvän myyntiin tänä vuonna. Kappalelaskuri olisi ollut hyvä olla mukana, nyt täytyy joku päivä kävellä laskemassa kuinka monessa puussa on punainen nauha.

Samalla katselin muiden kuusien oksia sillä silmällä, että kuinka paljon on havua tarjolla. Varmaan niin paljon kuin viikonloppujen aikana ehtii leikata.
Köynnöstä on tarkoitus myös tehdä jonkinmoinen määrä tänä vuonna. Havuja on myynnissä nippuina ja kilottain.

Vuokot kukkii

Lauantaina näin Sysmässä sinivuokkoja ja nyt tiistaina valkovuokkoja Vantaalla. Ihan oikeesti, ei vain siksi että sanan alut vähän rimmaa.
Jäät sulaa järvistä näillä 20 asteen keleillä nopsasti. Lumet käytännöllisesti katsoen jo sulaneet. Sataakohan uutta, että Marianpäivän ennustus toteutuisi! Suviyöt oli kohtuullisen lämpimiä, mutta veikö Markku sittenkin marjat - sunnuntaiaamuna oli lätäkkö riitteessä pihassa.
Myyrien tuhot alkaa olla inventoitu, jotain yllätyksiä voi ehkä vielä löytyä. Oman mansikkamaan tuho on pieni henkilö- ja perhekohtainen menetys verrattuna Savon ammattiviljelijöiden harmeihin. Mitä jos kirsikat joutuu aloittamaan alusta vesoista taas, linnuthan ne kirsikat meinaa ehtiä syömään ennen meitä.
Pääasia ja onni, ihmeellinen onni suorastaan, että myyrät eivät syöneet v. 2000 istutettuja leikkohavupuita pellolla. Kaarna ei tyvellä vielä ole paksua ja heinääkin pellolle jäi. Myyriä siellä vilisteli pitkin talvea. Joko minulla on huonot hoksottimet ja kevätaurinko häikäisi, tai sitten tosiaan tällä kertaa selvittiin. Jonkin douglaskuusen oksalla näkyi marraskuussa hampaanjälkiä.
Pihasta kaadettujen puiden oksia haketettiin viikonloppuna ja tuotiin ensimmäinen satsi takakontissa säkissä kaupunkiin katteeksi. Saatiin vähän pihkantuoksua pihaan.